Ei siinä mitään, ei urheilussa sinänsä mitään vikaa ole. Mua vaan ei erityisemmin huvita tehdä sitä läppäri selässä, siisteissä työvaatteissa. Urheilu kuuluu sinne pururadoille, tai jos työmatkallaan hyötyliikkuu, niin urheiluvaatteissa ja sitten suihkun kautta töihin.

Julkisilla työmatkahan sujuu rauhallisesti: Ensin jätetään auto sinne liityntäpysäköintiin ja aletaan lompsia kohti juna-asemaa. Matkalla on onneksi screeni, joka kertoo että seuraava juna menee 2 minuutin kuluttua. Paikalla on päivän anaerobinen harjoittelu liukkaalla alustalla. Kun lopulta saavutaan sinne raiteille puuskuttaen, on VR:n munapäät tietty muutaman minuutin myöhässä. No, saapahan jäähdytellä siinä viileässä.

Hetken päästä ollaan perillä keskustassa ja reipas kävely kohti metroa alkaa. Juna jättää luonnollisesti sinne "lisäraiteille", puoleen väliin matkaa Pasilaan, ettei pääse kunto huononemaan junailemalla. Kohta ollaankin Kompassilla ja nähdään se metron screeni, luonnollisesti seuraava metro lähtee 1 minuutin päästä. Ei muuta kuin Indiana Jones -tyylinen hyppy portaikkoon ja juosten metroon. Laiturilla saa taas venata pari minuuttia, sillä nuo screenithän vetävät tunnetusti ns. rand() -funktiolla ne numerot sinne tauluun.

Lopulta ollaan metrolla perillä. Tarjolla on kolmet liukuportaat. Yhdet alas, yhdet paskana (aina) ja yhdet ylös. Kansainväliseen tyyliin ylös meneville portaille on sellainen 7 minuutin jono, mikäli haluat siihen oikeaan reunaan seisomaan. Siis ei muuta kuin vasemmalle ja koko saatanan portaat kävellen ylös.

No, enää on pikku matka työpaikan turvaan. Lähdetään reippaalla askeleella kävelemään ja kiitellään tuuria siitä, ettei satu satamaan. Puolessa välissä matkaa tuuli yltyy ja vettä alkaa sataa vaakaan naamalle, ei siinä muuta kuin juoksuksi. Sateenvarjon avaamalla siinä tuulessa pääsee ns. lentomatkalle takaisin päin ja saa vielä bonuksena rikottua sateenvarjonsa.

Lopulta sitten ollaan työpaikalla. Ei muuta kuin hissiin. Siellähän se jo houkuttelevasti odottaa. Siinä ehtii vähän hiki laskea matkalla. Ai kun ihanaa. Juuri kun ollaan astumassa hissiin, jostain takavasemmalta pyyhältää 27 japanilaista bisnemiestä salkkuineen ja tunkee 8-paikkaiseen hissiin. Pienen tilannearvion jälkeen ei muuta kuin portaisiin helvetillisen sadattelun saattelemana.

Työpaikalla ollaan sitten hiestä märkänä ja kiitollisena siitä, että tultiin monella kulkuvälineellä. Päällimäiseksi kuitenkin jäi mieleen se "juoksu" -kulkuväline, niin tuiki tarpeellinen, jos ollaan liikenteessä ilman autoa. Perkele.